Tämän mukaan olettaisi thaimaalaisten kunnioittavat ja arvostan heidän oppi-isänsä Siddharta Gautaman neljää jaloa totuutta, jotka lukevat alla
Jalo totuus kärsimyksestä
Elämässä on kärsimystä (myös "elämä on kärsimystä"). Buddha käytti tässä yhteydessä sanaa dukkha. Dukkha=turhauttavaa, epätäydellistä, epätyydyttävää tai pysymätöntä. Buddhalaisuuden mukaan siis elämä ei ole pelkkää kärsimystä, mutta kaikki miellyttäväkin on väliaikaista ja siten dukkhaa. Elämä on aina jollakin tapaa epätyydyttävää eikä asiat mene koskaan täysin nappiin. Ensimmäinen jalo totuus opettaa että kärsimys on väistämätön osa elämää ja kaikki joutuvat kokemaan sitä.
Dukkhaa on kolmenlaista. Ilmeisin dukkhan muoto on fyysinen ja henkinen kärsimys. Kaikki ihmiset kohtaavat sairautta, vanhuutta ja kuolemaa. Toinen dukkhan muoto on muutoksen kärsimys. Kaikki hyväkin loppuu aikanaan ja joudumme luopumaan kaikesta meille rakkaasta: ystävistä, vanhemmista ja tavaroista. Kolmas dukkhan muoto tarkoittaa epätyydyttävyyttä maailman luonteesta johtuen.
Kärsimyksen aiheuttaa halu ja takertuminen. Ihminen janoaa itselleen tavaraa, rahaa, ystäviä, elinikää jne. Koska asiat ovat perusluonteeltaan pysymättömiä, hän ei kuitenkaan voi saada lopullista tyydytystä. Siksi siis kaikki asiat ovat lopulta dukkhaa. Buddhalaisuus puhuu kolmenlaisesta janoamisesta: on aistinautintojen jano, olemisen jano ja olemattomuuden jano. Aistinautintojen jano viittaa aistillisten nautintojen, kuten maukkaan ruuan janoamiseen. Olemisen jano viittaa kaipuuseen elää ikuisesti tai olla jotakin muuta, kuin tällä hetkellä on. Olemattomuuden jano viittaa taas janoon päästä eroon jostakin, tai jopa kuolemankaipuuseen.
Halu ei aina ole siis ongelma, mutta siitä tulee ongelma nimenomaan kun se muuttuu janoksi, tarrautumiseksi. Takertuminen tarkoittaa pakkomielteistä, neuroottista halua, joskus jopa riippuvuutta. Buddhalaisuuden mukaan kipu ja kärsimys ovat eri asioita. Kärsimys syntyy kun ihminen kohdatessaan kipua takertuu ajatukseen että kipua ei pitäisi olla. Ihminen haluaa pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä miellyttävistä asioista (esimerkiksi ystävistään, hyvistä tuntemuksista ja nautinnoista) ja hankkiutua epämiellyttävistä eroon (esimerkiksi kielteisistä tunteista, kivusta tai ikävistä ihmisistä). Jos on nälkä, ei ole väärin haluta syödä, mutta makunautintoon ei tule tarrautua. Tarrautumaton antaa asioiden tulla, olla ja mennä sellaisina kuin ne ovat. On ymmärrettävä milloin pitää kiinni ja milloin päästää irti - buddhalaisuus ei opeta välinpitämättömyyttä.
Jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta
Kärsimys lakkaa, kun takertuminen, viha ja tietämättömyys (kolme myrkkyä) poistetaan. Buddhalaisuuden mukaan alkusyy kärsimykselle on tietämättömyys esim. neljästä jalosta totuudesta ja itsen todellisesta luonteesta.
Jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä
Kärsimyksen loppuun johtaa jalo kahdeksanosainen polku. Sen kautta ihminen voi valaistua ja saavuttaa nirvanan eli vapautua jälleensyntymän kierrosta.
Thaimaassa näet buddhalaisten munkkienkin polttavan tupakkaa. Eräällä Phuketin reissulla matkatessani ympäri saaria eniten roskastavat ihmiset olivat nimenomaan buddhalaiset munkit. Heidän mielestään oli mukavaa heittää tupakoita ja tyhjiä sipsipusseja mereen. Myöskin jatkuva sylkeminen oli yleistä munkeille. Bangkokissa on nähtävissä myös kylttejä "Beware of fake buddhist monks."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti